Päivä kyyhkysmestarin kanssa: TGS Outdoors: Vinkkejä kyyhkysen ampumiseen
Kirjoittanut Jonny Carter, TGS Outdoorsin johtaja
Johdanto
Kuten monet meistä, minäkin kasvoin lukiessani ampumalehtiä ja seuratessani kyyhkysammunnan gurujen seikkailuja. Kun olin tarpeeksi vanha, uskaltauduin ulos ja pidin itseäni hyvin koulutettuna omaksumani tiedon ja toistuvasti katselemieni DVD-levyjen ansiosta. Olin vilpittömästi vakuuttunut siitä, että jos kävelisin ohran peittämälle pellolle, asettaisin suoraan armeijan ylijäämävarastosta hankitun kätkön ja järjestäisin L-kirjaimen muotoisen kuvion, jossa kaikki houkutuslinnut olisivat tuuleen päin, saisin taatusti ylleni lentäviä metsäkyyhkyjä. Olin pahasti järkyttynyt ensimmäisellä kerralla ja myös toisella ja kolmannella kerralla. Lopulta aloin oppia omista virheistäni ja onnistuin huijaamaan muutamia kymmeniä kyyhkysiä lähestymään minua. Pian työ vei kuitenkin voiton, ja kyyhkyjen jahtaaminen jäi taka-alalle, ja moni asia niistä jäi arvoitukseksi.
Seuraavan vuosikymmenen aikana oli tehty suhteellisen vähän matkoja, mutta vuonna 2022 sain sähköpostia Paul Payneltä, joka tarjoutui ottamaan meidät mukaan ja tekemään elokuvan, jossa hän kertoisi, mitä hän oli oppinut kyyhkysenammunnan aikana koko elämänsä ajan. Hämmennyksekseni kieltäydyin aluksi - kuka tämä muukalainen oli, ja aikoiko hän vain käskeä minua heittämään L-kirjaimen muotoisen kuvion piilon eteen? Pian sähköpostin lähettämisen jälkeen eräs yhteinen ystäväni kuitenkin otti yhteyttä, takasi Paulin puolesta ja kertoi minulle, että tämä mies oli todellinen tekijä. Vietettyäni päivän hänen kanssaan ja tehtyäni elokuvan tajusin, että tämä mies oli yksi metsäkyyhkyjen johtavista asiantuntijoista, joka omistaa lähes jokaisen päivänsä niiden löytämiselle, tarkkailulle ja - kun aika on oikea - ampumiselle. Varasimme heti toisen päivän piilopaikassa ja tapasimme yhdeksän kuukautta myöhemmin muutaman uskomattoman oppimispäivän ajaksi, jotka tallentuivat tähän videoon:
Ensimmäinen päivä oli omistettu tiedustelutaidolle. Paul opetti minulle, että hyvä tiedustelu on puolet taistelusta; et voi vain kävellä pellolle ja odottaa, että kyyhkysiä putoaa syliisi. Paul etsii niin sanottuja "tilanteita" - viljelykasveja, joihin kyyhkyset ovat alkaneet kohdistua. Hän tarkkailee niitä muutaman päivän ajan seuratakseen lintujen määrää ja ruokinta-aikoja. Tämän perusteella hän voi arvioida, millaisen pussin hän pystyy ampumaan kyseisestä sadosta.
Niille, jotka eivät tunne metsäkyyhkyä, kerrottakoon, että se on harmaa lintu, jolla on punertava rintakehä ja valkoiset raidat siivissä ja kaulassa. Ne voivat pesiä ympäri vuoden ja viihtyvät sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Ne lentävät nopeasti ja ulkonäkönsä vastaisesti ketterästi, mikä tekee niistä vaikean saaliin niin petolinnuille kuin ihmisillekin. Kaiken lisäksi niillä on runsas ruokahalu, ja ne suosivat maanviljelijöiden satoa lähes kaiken muun sijaan. Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuu yli 10 miljoonaa tällaista lintua, joten niiden aiheuttamat vahingot ovat tuhoisat, ja siksi niiden määrää on valvottava. (Sivuhyöty on se, että puukyyhky on loistavaa syötävää!)
Paulin strateginen lähestymistapa kyyhkysväestön hallintaan
Kysyin Paulilta, miksi hän antaa numeroiden kertyä ennen niiden kuvaamista, jos kyse on sadon suojelemisesta. Hänen vastauksensa, kuten kaikki hänen vastauksensa, on hyvin harkittu ja kuuntelemisen arvoinen! Hän selitti minulle, että hänen havaintojensa mukaan metsäkyyhkykannat ovat paikallisempia ja sekoittuvat vähemmän kuin useimmat ihmiset luulevat. Jos peltoon osuva paikallinen populaatio on 400 lintua, ja menet sinne ja ammut 30 lintua, jäljelle jää vielä 370 lintua, jotka hajaantuvat, ryhmittyvät uudelleen viikon tai kaksi ja alkavat ruokailla samassa paikassa. Tämän kahden viikon ajan ne lentävät ja syövät pienemmissä ryhmissä, mutta syövät kuitenkin. Lyhyesti sanottuna pienen määrän kyyhkysiä ampuminen ryhmästä tekee näistä kyyhkyistä vain jonkun toisen ongelman. Jos odotat sopivaa hetkeä ja ammut 100 kyyhkyä ryhmästä, se on tehokkaampi tapa suojella satoa ja vähentää pitkäaikaisia vahinkoja. Minusta tämä oli kiehtovaa, ja jos haluat kuulla lisää Paulin tiedusteluviisauksia, käy katsomassa koko yllä oleva video TGS Outdoorsin YouTube-kanavalta.
Asettaminen: Ajoitus ja harhautuksen levittäminen
Nyt oli aika mennä ulos ja puuttua edellisenä päivänä havaitsemaamme "kyyhkytilanteeseen". Paikallinen 350-450 linnun joukko oli tykästynyt hernepeltoon, joka oli melkein valmis sadonkorjuuseen. Saavuimme paikalle kello 10.00, mikä tuntui myöhäiseltä, mutta Paulin tiedustelun/luotauksen mukaan linnut saapuivat vasta kello 11.30. Asetimme kevyen piilopaikan pellolle työntyvän vanhan pensasaidan päähän ja asetimme houkutuslintukuvion sen eteen. Suunnitelmana oli asettua selkä lentolinjaan päin, pensasaidan suojassa, ja kääntää linnut houkutuskuvioon käyttämällä kahta räpylää ja pyörivää houkutinta, joilla luodaan kyyhkysen kaltaista liikettä. Houkutuskuvio oli täysin sattumanvarainen, ja siinä oli keskellä olevan aukon molemmin puolin levittäytynyt alue, johon toivoimme kyyhkyjen tähtäävän.
Kyyhkynmetsästyksen tarkkuus
Olimme kaikki valmiina, ja kuten Paul oli ennustanut, kun kello löi 11:30, kyyhkyset alkoivat saapua ja suuntasivat suoraan kuvion keskellä olevaan aukkoon. En koskaan lakkaa hämmästelemästä, miten todellinen asiantuntija saa ammattinsa näyttämään niin helpolta.
Hyvin houkuteltua kyyhkystä ei ole erityisen vaikea ampua; sen pitäisi olla hidastunut ja melkein laskeutumassa, kun liipaisinta painetaan. Ne jäävät kuitenkin helposti ohi! Muutaman kerran, kun aloin nousta piilosta ampuakseni lintua, joka ei ollut täysin sitoutunut, Paul muistutti minua siitä, että tämä on tuholaistorjuntaa eikä peliä siitä, kuinka kauas kyyhkyä voi ampua piilosta. Jos ammut kyyhkyn ohi, se ei todennäköisesti palaa takaisin. Jos annat sen mennä ohi häiriöttä, on melko hyvät mahdollisuudet, että se palaa takaisin ja tarjoaa paremman ampumapaikan myöhemmin päivällä. Ensimmäisen laukauksen jälkeen lintuja tuli tasaisesti muutaman minuutin välein, ja Paul ja minä ammuimme vuorotellen. Kesän saviammunnan jälkeen ajoitukseni ensimmäisten lintujen kohdalla oli hieman huono, mutta pian sain säädettyä aseeni nopeuden sellaiseksi, että se oli tarpeen, ja saimme molemmat lintuja alas säännöllisesti!
ShotKam-vertailu: Gen 3 vs. Gen 4
Lähden harvoin haulikoideni kanssa liikkeelle ilman ShotKamia. Kun sinulla on mahdollisuus katsoa kuvamateriaalia taaksepäin, tuntuu oudolta olla ilman sitä. Tämä reissu ei ollut erilainen, mutta tällä kertaa olin vihdoin päättänyt ottaa mukaan sekä Gen 3 -laitteeni että uudemman Gen 4 -laitteeni, jotta voisin verrata niiden kuvamateriaalia vierekkäin. Kun kummallakin oli yksi laite aseissamme, saimme talteen runsaasti muistoja! Tämä testi vahvisti jälleen, että Gen 4 oli minulle sopiva, sillä sen akku toimi edelleen hyvin päivän päätteeksi eikä sen massiiviseen tallennuskapasiteettiin tullut lommoja, vaikka se nauhoitti huomattavan määrän kuvia. En tietenkään halua puhua pahaa Gen 3 ShotKamista; tämän laitteen kuvamateriaali on paljon parempaa kuin muistin, kun sitä verrataan rinnakkain uuden mallin kanssa. Kustannussäästöt ovat myös huomattavat, joten se on loistava valinta satunnaisemmalle kuvaajalle (jota minä en ole!), joka kuitenkin haluaa tarkastella otoksiaan. Voit vertailla kunkin mallin teknisiä tietoja, klikkaa tästä.
Opittuja asioita ja laukku täynnä kyyhkysiä
Jouduimme poistumaan kätköstä vain kahdesti ennen päivän päättymistä, ja molemmilla kerroilla käytimme tilaisuutta kerätä ja siistiä ammuttuja kyyhkysiä. Tämä johtui yleensä siitä, että yksi linnuista putosi ylösalaisin kesken kuvion, jolloin tulevat kyyhkyset sitoutuivat kuvioon epätodennäköisemmin.
Päivän päätteeksi meillä oli yli 130 kyyhkystä pussissa ja pää täynnä tietoa! En malta odottaa, että pääsen viettämään toista päivää piilossa Paulin kanssa ja saamaan seuraavan oppitunnin kyyhkyjen ampumisen taidosta ja kaikesta siitä, mitä tarvitaan, jotta ampuminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, maatalouden syklien opiskelusta siihen, miten tuulta ja aurinkoa käytetään hyväksi, ja kaikkeen siltä väliltä.
