Kirjoittanut Jonny Carter, TGS Outdoorsin johtaja

Johdanto

Kuten monet meistä, minäkin kasvoin lukiessani ampumalehtiä ja seuratessani kyyhkysammunnan gurujen seikkailuja. Kun olin tarpeeksi vanha, uskaltauduin ulos ja pidin itseäni hyvin koulutettuna omaksumani tiedon ja toistuvasti katselemieni DVD-levyjen ansiosta. Olin vilpittömästi vakuuttunut siitä, että jos kävelisin ohran peittämälle pellolle, asettaisin suoraan armeijan ylijäämävarastosta hankitun kätkön ja järjestäisin L-kirjaimen muotoisen kuvion, jossa kaikki houkutuslinnut olisivat tuuleen päin, saisin taatusti ylleni lentäviä metsäkyyhkyjä. Olin pahasti järkyttynyt ensimmäisellä kerralla ja myös toisella ja kolmannella kerralla. Lopulta aloin oppia omista virheistäni ja onnistuin huijaamaan muutamia kymmeniä kyyhkysiä lähestymään minua. Pian työ vei kuitenkin voiton, ja kyyhkyjen jahtaaminen jäi taka-alalle, ja moni asia niistä jäi arvoitukseksi.

Seuraavan vuosikymmenen aikana oli tehty suhteellisen vähän matkoja, mutta vuonna 2022 sain sähköpostia Paul Payneltä, joka tarjoutui ottamaan meidät mukaan ja tekemään elokuvan, jossa hän kertoisi, mitä hän oli oppinut kyyhkysenammunnan aikana koko elämänsä ajan. Hämmennyksekseni kieltäydyin aluksi - kuka tämä muukalainen oli, ja aikoiko hän vain käskeä minua heittämään L-kirjaimen muotoisen kuvion piilon eteen? Pian sähköpostin lähettämisen jälkeen eräs yhteinen ystäväni kuitenkin otti yhteyttä, takasi Paulin puolesta ja kertoi minulle, että tämä mies oli todellinen tekijä. Vietettyäni päivän hänen kanssaan ja tehtyäni elokuvan tajusin, että tämä mies oli yksi metsäkyyhkyjen johtavista asiantuntijoista, joka omistaa lähes jokaisen päivänsä niiden löytämiselle, tarkkailulle ja - kun aika on oikea - ampumiselle. Varasimme heti toisen päivän piilopaikassa ja tapasimme yhdeksän kuukautta myöhemmin muutaman uskomattoman oppimispäivän ajaksi, jotka tallentuivat tähän videoon:

The Importance of Scouting

The first day was dedicated to the art of reconnaissance. Paul educated me about the fact that good reconnaissance is half the battle; you can't simply walk up to a cropped field and expect a bag of pigeons to fall into your lap. Paul looks for what he calls 'situations' - crops that the pigeons are beginning to target. He observes them for a few days to track the quantity of birds and their feeding times. From this, he can estimate the kind of bag he will be able to shoot from the crop.

Puukyyhkyn ymmärtäminen: Haasteena tuholaistorjunta

For those unfamiliar with a wood pigeon, it's a gray bird with a reddish chest and white bars on its wings and neck. They can breed year-round, thriving in both urban and rural areas. They fly fast and with an agility that belies their appearance, making them difficult prey for raptors and humans alike. On top of all that, they have hearty appetites, favoring farmers' crops over almost everything else. With over 10 million of these birds residing in the UK, the damage they can do is devastating, and as such, their numbers need to be controlled. The fringe benefit is that Woodpigeon is fantastic to eat!

Paulin strateginen lähestymistapa kyyhkysväestön hallintaan

With this in mind, I asked Paul why he lets the numbers build up before shooting them if it's all about protecting the crops. His response, like all his responses, is well thought-out and worth listening to! He explained to me that, from his observations, wood pigeon populations are more localized and mix less than most people think. If the local population hitting a field is 400 birds and you go in and shoot 30, there are still 370 birds that will scatter, take a week or two to regroup, and start feeding in the same location. They spend this two-week period flying and eating in smaller groups, but eating nonetheless. In short, shooting a small number of pigeons from a group just makes those pigeons someone else's problem. If you wait for the opportune moment and shoot 100 from the group, it's a more effective way of protecting crops and reducing long-term damage. I found this fascinating, and if you want to hear more of Paul's reconnaissance wisdom, go and check out the full video above from the TGS Outdoors YouTube channel.

Asettaminen: Ajoitus ja harhautuksen levittäminen

Nyt oli aika mennä ulos ja puuttua edellisenä päivänä havaitsemaamme "kyyhkytilanteeseen". Paikallinen 350-450 linnun joukko oli tykästynyt hernepeltoon, joka oli melkein valmis sadonkorjuuseen. Saavuimme paikalle kello 10.00, mikä tuntui myöhäiseltä, mutta Paulin tiedustelun/luotauksen mukaan linnut saapuivat vasta kello 11.30. Asetimme kevyen piilopaikan pellolle työntyvän vanhan pensasaidan päähän ja asetimme houkutuslintukuvion sen eteen. Suunnitelmana oli asettua selkä lentolinjaan päin, pensasaidan suojassa, ja kääntää linnut houkutuskuvioon käyttämällä kahta räpylää ja pyörivää houkutinta, joilla luodaan kyyhkysen kaltaista liikettä. Houkutuskuvio oli täysin sattumanvarainen, ja siinä oli keskellä olevan aukon molemmin puolin levittäytynyt alue, johon toivoimme kyyhkyjen tähtäävän.

Kyyhkynmetsästyksen tarkkuus

Olimme kaikki valmiina, ja kuten Paul oli ennustanut, kun kello löi 11:30, kyyhkyset alkoivat saapua ja suuntasivat suoraan kuvion keskellä olevaan aukkoon. En koskaan lakkaa hämmästelemästä, miten todellinen asiantuntija saa ammattinsa näyttämään niin helpolta.

Hyvin houkuteltua kyyhkystä ei ole erityisen vaikea ampua; sen pitäisi olla hidastunut ja melkein laskeutumassa, kun liipaisinta painetaan. Ne jäävät kuitenkin helposti ohi! Muutaman kerran, kun aloin nousta piilosta ampuakseni lintua, joka ei ollut täysin sitoutunut, Paul muistutti minua siitä, että tämä on tuholaistorjuntaa eikä peliä siitä, kuinka kauas kyyhkyä voi ampua piilosta. Jos ammut kyyhkyn ohi, se ei todennäköisesti palaa takaisin. Jos annat sen mennä ohi häiriöttä, on melko hyvät mahdollisuudet, että se palaa takaisin ja tarjoaa paremman ampumapaikan myöhemmin päivällä. Ensimmäisen laukauksen jälkeen lintuja tuli tasaisesti muutaman minuutin välein, ja Paul ja minä ammuimme vuorotellen. Kesän saviammunnan jälkeen ajoitukseni ensimmäisten lintujen kohdalla oli hieman huono, mutta pian sain säädettyä aseeni nopeuden sellaiseksi, että se oli tarpeen, ja saimme molemmat lintuja alas säännöllisesti!

ShotKam-vertailu: Gen 3 vs. Gen 4

I rarely head out with my shotguns without a ShotKam in tow. Once you have the option to watch back through the footage, it feels odd to be without it. This trip was no different, but this time I had finally decided to bring both my Gen 3 and newer Gen 4 units to compare their footage side by side. With one on each of our guns, we captured a wealth of memories! This test reaffirmed that the Gen 4 was the one for me, with its battery still going strong at the end of the day and no dent made in its massive storage capacity despite recording a serious amount of shots. Not to speak ill of the Gen 3 ShotKam, of course; the footage on this device is much better than I remembered when compared side-by-side with the new model. The cost savings are also significant, making it a great choice for the more casual shooter (which, it's fair to say, I am not!), who still wants to review their shots. To compare the tech specs of each model, click here.

Opittuja asioita ja laukku täynnä kyyhkysiä

Jouduimme poistumaan kätköstä vain kahdesti ennen päivän päättymistä, ja molemmilla kerroilla käytimme tilaisuutta kerätä ja siistiä ammuttuja kyyhkysiä. Tämä johtui yleensä siitä, että yksi linnuista putosi ylösalaisin kesken kuvion, jolloin tulevat kyyhkyset sitoutuivat kuvioon epätodennäköisemmin.

Päivän päätteeksi meillä oli yli 130 kyyhkystä pussissa ja pää täynnä tietoa! En malta odottaa, että pääsen viettämään toista päivää piilossa Paulin kanssa ja saamaan seuraavan oppitunnin kyyhkyjen ampumisen taidosta ja kaikesta siitä, mitä tarvitaan, jotta ampuminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, maatalouden syklien opiskelusta siihen, miten tuulta ja aurinkoa käytetään hyväksi, ja kaikkeen siltä väliltä.